voeeee
russell crowe brittinä, viinitilalla provencessa. (a good year -mainio vuosi) en paljoa enempää voisi elokuvan puitteilta pyytää. russell on nallekarhu, jollaisille sydämessäni on sanomattoman heikko kohta. kun russell crowe viimeisimmässä näkemässäni russell crowe -leffassa vapautti vaimonsa vankilasta, minä huokailin tyytyväisyydestä. russelille pitää aina käydä hyvin.
eilen oli erikoinen päivä. istuskelin hiljaisella pihamaalla unohdettuna, heitin itsekseni tikkaa surkeasti. pihalta näkyi järvelle ja linnut lauloivat kuin heikkomieliset. taivaalla kulki lentokoneita, joiden valkoiset vatsat näyttivät suurilta, ylläni uivilta kalan vatsoilta. tunsin itseni ruutanaksi, järven pohjassa makaavaksi mitättömyydeksi, joka katselee yllään uivia kaloja ja huokailee, että miksei koskaan lähde itse minnekään.
mutta lähdenhän minä! pian olen lontoossa. hetken aikaa.
tänään heräsin stressipuristuksiin puoli tuntia ennen kellon soittoa ja kävin mielessäni läpi monia kirosanoja bussipysäkille kävellessä. mutta kummasti päivät ovat yleensä helpompia kuin mitä etukäteen pelkää. ehkä mulla on joku automaattivaihde, joka ottaa vallan, kun pitää esittää kypsää ja vastuullista ihmistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti