keskiluokkaisen elämän teeskentely vaatii veronsa. katselin tänään verestäviä silmiäni peilistä sotkassa ja haaveilin viileäaltaaseen käpertymisestä prismassa. en sentään pakastealtaaseen. en ole vielä valmis syväjäädytykseen. kalatiskin luona ottamani askel ei lähtenytkään minnekään, muuta kuin horjahti taaksepäin eteenpäisen sijasta.
koko ajan päässäni soi reginan biisi, jossa lauletaan "olen aika lopussa" sillä juuri oikealla äänensävyllä. onneksi se levy löytyi kaupan hyllystä. se lähti mukaan.
kassajonossa oli edessämme vammainen poika, jota pidin aluksi pelottavana. sillä oli toisen korvan alla paukuroita ja se mölisi puhumisen sijasta. sillä oli toinen kenkä korotettu. sitten päätin, että taas kerran pitää kohdata ennakkoluuloja. vammaisen pojan isä tarttui poikaa hellästi hartioista ja ohjasi oikeaan suuntaan. sen enempää emme välttämättä tässä elämässä tarvitsekaan.
sataisipa paljon vettä silloin, kun minulla on kesäloma. ei olisi pakko olla ulkona ottamassa kaikkea irti kesäpäivistä. voisi istua kotona lukemassa vihdoinkin kaikkia hyviä kirjoja tai kuluttaa päiviä elokuvateatterissa hyvällä omatunnolla.
olisipa elämässä enemmän suloista joutilaisuutta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti