Olen viime aikoina käynyt kotona vain kuuntelemassa Morrisseyta ja juomassa piimää.
Muistin, kuinka vappuna 2009 liimasin ylioppilaslakin valkoisesta silkkipaperista ja mustasta pahvinsuikaleesta. Surullinen vappu - ei mitään syytä olla heräämättä aikaisin tekemään perunasalaattia ihmisille, jota eivät välittäneet minusta enkä minä niistä.
Tänä vuonna oli kylläisempää mutta muuten tuskin millään tavalla parempaa.
(Voisiko tämä blogi virallisesti sympata Stage-ohjelmaa? Se palautti uskoni nuorisoon.)
Meidän hissillä ei matkusta enää kukaan ja jos matkustaa niin on hullu.
Silmäripset osoittavat kohti taivasta, se on ajan henki, jota viisaat miehet lukevat kuin paperirahaa.
2.5.2011
hey inspector, don't you know, don't you care, don't you know about love
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
amen, sister. stagesta tulee niin hyvä mieli. voi kun marco bjurström ois mun elämän mentori!
VastaaPoista