portrait of a lady oli hitsin hyvä. sattui joka niveleen ja yökötti. tahdoin tarttua isabelin samettihansikkaiseen käteen ja juosta kauas pois puuteroiduista saleista ja varjoista.
tunnistin ahdistuksen. painoin dinosaurustyynyn kasvoille ja olin onnellinen ettei oikeasti ole olemassa gilbert osmondia vaikkei sen puoliin ole mitään muutakaan, enkä tiedä mitä minä oikeastaan toivoin että olisi mutta olo ei ollut hyvä.
- you've completely changed. you conceal everything. i haven't even come near you.
- you have come very near.
sitten kuuntelin uutta burning heartsia joka on pökerryttävän kaunista.
you walked with the foxes dancing round your feet
and they followed you into your dream
you walked with the foxes dancing round your feet
and they followed you
into the wilderness
away from the loneliness
into the wilderness
away from the loneliness
into the wilderness
away from the loneliness
ja oreganon tuoksu meni nenään ja aivastutti. ja muistin miten lähellä kuiskattiin: senkin räkänokka, ja sitten sen toisen kaupungin jossa olin melkein salaa eikä kukaan sanonut mitään sillä kukaan ei tuntenut minua eikä tiennyt että nenäni vuotaa aina eikä minulla ikinä ole nenäliinaa.
ja jossain kaukana oli siinä.
ja tuntemattomuus ja tila tuntui upottavan hyvältä.
mutta täällä sitten: ystävä näytti siltoja joissa on hyvä kiivetä ja kallioita joilla on hyvä maata, metsänreuna rypistyi tuulessa. aurinko teki hymyistä irvistyksiä. luulin että kadut kotikaupunginosassa olivat tuttuja, mutta lumen alta oli paljastunut jäljittäin uutta maailmaa. heitin sorsille keksinmurut ja pyyhin meikit viiruiksi kämmeniin. historia taputti selkään, piti pystyssä, kutitti. voi paikat, voi ihmiset. älkää tulko sydämeeni, kun irrottaminen tekee niin kipeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti