mökillä oli talitintti lentänyt päin ikkunaa ja kuollut. kuollut niin perusteellisesti, että nostettaessa sen pää oli vaikea saada irti, koska se oli takertunut tahmaisena alustaan. kuollut lintu näytti niin rauhalliselta, että olin sille miltei kateellinen. sen höyhenet olivat kovin sirot, pörheät ja pehmeän näköiset.
O etsi vajasta vanhan, ruosteisen rautalapion ja kaivoi jonnekin puuvajan taakse hiekkaiseen maahan pienen haudan. peitimme linnun ja ympäröimme hautakummun kivillä. tein oksista ristin. sanoin, että haluaisin laulaa jotain. O sanoi, että anna mennä. aloitin Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen ja kumppani liittyi lauluun mukaan.
siinä, kun linnulle laulettiin keskellä mökkimantuja, sateen alkaessa ripsiä, tiesin taas että toista yhtä hölmöä ja sopivaa rikoskumppania en voi löytää tätä elinkautista kanssani kärsimään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti