miten tahtoisi taas kadota, irrottautua kevyesti niin kuin tarra arkista. mutta ei se kai koskaan mene niin. aina jää haamu.
en ole jaksanut ajatella vastuuta tai vaikutelmia. olen istunut marjapensaan takana kesäjuhlissa ja antanut auringon sabluunoida ihoon paidankauluksen muodot ja selän ruodot. ja syönyt taas liikaa sokeria.
enkä minä tiedä mitä minä teen tällä kaikella. aamuöisellä linnunlaululla, vaatepinoilla, avatulla tomaattimurskapurkilla, sydämenhuudolla, huolella, kaipauksella.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti