selkäni takana kesäsade alkoi vaivihkaa.
joka solullani olen sadeihminen.
nyt on sadepilvi niin ohut, että aurinko kuultaa läpi.
asfaltti täplittyy ja sateen tuoksu tulvahtaa ikkunasta sisään.
mikä se tuoksu on, mistä se tulee?
onko se maan tuoksua, joka kiipeää sadepisaroita pitkin ylöspäin?
onko se puiden tuoksua, joka hyppii oksilta ja tarttuu pisaroihin?
ikkunan viereinen tiiliseinä lämpenee entisestään sateella.
kuin sen huokoset aukeaisivat ja se haluaisi kertoa minulle tarinoita.
niitä haluaisinkin kuulla.
tiiliseinä kertoisi 50-luvusta ja talon poikien kahinoista.
tämä on postin vuokratalo 50-luvulta.
pihalla on monta puuta, omenapuitakin.
tämä on minulle rakas talo.
sade vaimeni jo, mutta jätti sen tuoksun.
...
laulettaisiinpa taas yhdessä cohenia, tytöt!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti