tämä ei ole valoisa asunto, vaan hyvinkin hämärä. on vain kolme ikkunaa. luonto määrittelee valaistuksemme useimmiten. nyt on kellertävän hämärää heinäkuun iltavaloa sadepilvien välistä. sadepilvi on niin ohut, että se hohtaa kultaisena.
kesän parhaita päätöksiä ovat olleet välistä jättäminen ja lähtemättä jättäminen. aina, kun olen ollut menemättä jonnekin, on tilalle tullut jotain hyvin arvokasta. tänään leivoin sämpylöitä ja pesin vessan, koska en mennytkään linnanmäelle. puhdas vessa ja uunituoreet sämpylät ovat korvaamattomia elämyksiä. ja miten ihanaa oli nukkua ilman kellonsoittoa.
näin unta, että concoction-blogin sofian kanssa olin pimeällä bussissa seikkailemassa jossakin turun perämetsissä. jonakin toisena yönä näin unta, että pyöräilin talvella mäkeä alas ja perässäni juoksi, oikeastaan suksi eli hiihti pelottava, parrakas vanha mies, joka halusi tehdä minulle pahaa. ja vaikka kuinka nopeasti poljin lumella, mies vain roikkui perässä ja huusi ja ärjyi.
näköni on huonontunut luvattoman paljon viime aikoina. pelottaa, ettei nenättömälle löydy päässä pysyviä silmälaseja, vaan joutuisin hankkimaan suoraan piilarit tai uimalasit vahvuuksilla. ehkä kärvistelen vielä. menen optikolle sitten, kun olen ensimmäisen kerran kävellyt puuta päin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti