Minne käynkin maailmassa

mökillä oli talitintti lentänyt päin ikkunaa ja kuollut. kuollut niin perusteellisesti, että nostettaessa sen pää oli vaikea saada irti, koska se oli takertunut tahmaisena alustaan. kuollut lintu näytti niin rauhalliselta, että olin sille miltei kateellinen. sen höyhenet olivat kovin sirot, pörheät ja pehmeän näköiset.

O etsi vajasta vanhan, ruosteisen rautalapion ja kaivoi jonnekin puuvajan taakse hiekkaiseen maahan pienen haudan. peitimme linnun ja ympäröimme hautakummun kivillä. tein oksista ristin. sanoin, että haluaisin laulaa jotain. O sanoi, että anna mennä. aloitin Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen ja kumppani liittyi lauluun mukaan.

siinä, kun linnulle laulettiin keskellä mökkimantuja, sateen alkaessa ripsiä, tiesin taas että toista yhtä hölmöä ja sopivaa rikoskumppania en voi löytää tätä elinkautista kanssani kärsimään.

päivän radiovinkit

Ihmisiä ei jaksa aina ymmärtää. Miksi naapurin alkoholistiperheen piti hankkia dobermanni? Nyt se haukkuu ketjun päässä pomppien päivät pitkät, rakki rukka.

Minä, en lainkaan niin rukka, istun mikkihiirikäsineet kädessäni ja skannaan 40-luvun mekkoja ja koivikoita. Ei hullumpaa, ja radio (lue: Ylen Ykkönen) on ihana, ihanampi. Etsin mukavia asentoja, vien ulkoista olemustani tympeään ja värittömään suuntaan eikä mieleni, joka kesäaikaan tylsistyy, jaksa haaveilla kuin kirjastolainoista. Flowiin pääsin siivoamaan, vaikka en erityisemmin hinkunut. Mitä muuta hyvää siellä on kuin Yona ja First Aid Kit?

Viikon taiteilija Mirkka Rekola sanoi, että humanisteja tullaan vielä tarvitsemaan, vaikka nyt ei tarvita. "Jos ei muuhun, niin näkemään todellisuus jonakin muuna kuin käsitteet sen ilmaisevat, vastakohtien maailmana. Vastakohta-ajattelu, se on finito. Ongelmat, joiden kanssa me olemme tässä ajassa tekemisissä, ovat aivan eri tasolla." Tarleena Sammankorven toimittaman upean haastattelun voi kuuden päivän ajan kuulla täältä.

Ja Eve Mannun vierailun vastaanottokeskuksessa täältä.

haalistuu, haalistuu

miten tahtoisi taas kadota, irrottautua kevyesti niin kuin tarra arkista. mutta ei se kai koskaan mene niin. aina jää haamu.


en ole jaksanut ajatella vastuuta tai vaikutelmia. olen istunut marjapensaan takana kesäjuhlissa ja antanut auringon sabluunoida ihoon paidankauluksen muodot ja selän ruodot. ja syönyt taas liikaa sokeria.

enkä minä tiedä mitä minä teen tällä kaikella. aamuöisellä linnunlaululla, vaatepinoilla, avatulla tomaattimurskapurkilla, sydämenhuudolla, huolella, kaipauksella.

at last your life begans

Opettelen soittamaan All The Lazy Dykesia. Minulla on hyvä kitaravire ja kaunis kämppis, joka maauimalassa nauraa niin, että on hukkua. Tästä tulee sellainen teksti jollaisia inhoan lukea, illuusio onnellisuudesta. On hirveä hiki ja ihmiset liki.

Yönä kivisellä sisäpihalla Yona nousi ihanine partahippisellisteineen puiselle lavalle ja hurmasi. Muistin parasta ystävää kaukana kaukana, joka lurittelisi juuri niin kuin Yona. Kerran kuulin sen laulavan kirkossa pitkässä samettimekossa ja itkin niin valtoimenaan, että säikähdin itsekin. Sitten meistä tuli parhaat ystävät.

Tiistaina lähden kuolevan koiran luo ainakin kuukaudeksi. Siellä olen ihan erillään, hissukseen livun päivien lävitse. Niin olen suunnitellut. Ja äiti sai töitä heinäkuuksi. Kun se kertoi, tulin niin iloiseksi etten aikoihin.

Taidemuseon näyttelyavajaisiin menemisen salaisuus: sinne pitää vain mennä. Ja hakea toinen lasi kuoharia, koska ne ei laske. Eilen menin siksikin, että kohta kaikki kokkarit tuntuvat unelta, kun ympärillä on vain peltoa eikä pyörää koskaan lukita kaupan pihalla. Mut tänään vielä, tänään maauimalassa on kuutamouinti ja Dynamossa Princeä ja DJ Urho Tulitukkaa. Voiko se mennä vikaan? (No, kyllä varmaan voi.) Huolimatta ja kuivumatta aion tanssia itseni hikilätyksi. Vielä mä haluan ostaa hot dogin, pelata takapihalla futista, löytää keskiyön kasveja kallioilta, laulaa ja juoda kaljat jääkaapista. Nauttia valheellisesta tunteesta, että kerrankin minä olen kiinni kesässä, enkä pelkästään viistä pintaa, teeskentele tuntevani, ole olevinani.

Your famous blue raincoat was torn at the shoulder

selkäni takana kesäsade alkoi vaivihkaa.
joka solullani olen sadeihminen.
nyt on sadepilvi niin ohut, että aurinko kuultaa läpi.
asfaltti täplittyy ja sateen tuoksu tulvahtaa ikkunasta sisään.
mikä se tuoksu on, mistä se tulee?
onko se maan tuoksua, joka kiipeää sadepisaroita pitkin ylöspäin?
onko se puiden tuoksua, joka hyppii oksilta ja tarttuu pisaroihin?

ikkunan viereinen tiiliseinä lämpenee entisestään sateella.
kuin sen huokoset aukeaisivat ja se haluaisi kertoa minulle tarinoita.
niitä haluaisinkin kuulla.
tiiliseinä kertoisi 50-luvusta ja talon poikien kahinoista.
tämä on postin vuokratalo 50-luvulta.
pihalla on monta puuta, omenapuitakin.
tämä on minulle rakas talo.

sade vaimeni jo, mutta jätti sen tuoksun.

...

laulettaisiinpa taas yhdessä cohenia, tytöt!

What happens when we put words together?

hullut ajat, politiikassa ja muutenkin. hullut ja ehdottoman mielenkiintoiset.

ostin kalliita hollantilaisia mansikoita, nyt on piru vieköön kesä.
tänään yksivuotias lapsi nauroi ja hieroi nenäänsä vasten omaani.
olin hetken aikaa sanomattoman onnellinen.
lauloin pienten tyttöjen kanssa lastenlauluja ulkona viltillä, osaan jo tosi monta.

muistin, että pitäisi katsoa enemmän elokuvia, niistä tulee onnelliseksi.
uusista haluaisin nähdä vettä elefanteille, hannan ja melancholyn.

yritän syödä hyvin vähän leipää ja hyvin paljon iänikuista maitorahkaa, joka kipristelee leukaperissä.
käyn väkisin metsälenkeillä ja huudan pääni sisällä "läskit lähtee, läskit lähtee!"

kaikilla on kevätflunssa, tänään olen kuluttanut puun verran nenäliinoja.

löysin kirjastosta mahtavan kirjan. lynda barry: what it is





kirja on täynnä leikkaa-liimaa-piirrä-kollaaseja ja sarjakuvia, joissa käsitellään mm. sellaisia käsitteitä kuin muisti, menneisyys, uni, kuva, mielikuvitus, kokemus...

jag har en dold talang som ingen här kan se

Tänne en voi kirjoittaa oikein mitään. On vain salaisuuksia, eivätkä nekään kiinnostavia sub specie aeternitatis. Enkä jaksa kirjoittaa mysteereillä. Hei ystävä, korvaasi voisin sen kertoa.

Minua itkettää tämä video.