Kahdeksalta illalla oli vielä valoisaa. Suljettiin kaihtimet ja vedettiin vihreät verhot ikkunan eteen. Tuli sopivan hämärää. Nukutin pienet sukulaispojat laulamalla Sinistä unta omilla sanoilla, koska en muistanut oikeita.
"joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti valvoo
ja työhön hiljaa käy
ja sillä on siniset saappaat
ja niillä se astelee
ja sillä on sininen auto
ja sillä se ajelee"
Lapset nukahtivat ja tuhisivat kauniisti.
Kotimatkalla auton radiossa soi Tuomari Nurmion Ra-moo-oo-na
ja ajatuksia ryt mit ti vät ohi vilahtavien puiden rungot.
Värit pakenivat taivaanrantaan
ja vieläkin, vieläkin oli lämmintä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti