Aloitan tämän hetken lempirunollani, joka on Arto Mellerin Rakastan.
Rakastan.
Sinun silmistäsi maailma
heijastuu takaisin täytenä: yö on kuulas,
valoa ja mehiläisvahaa, vavahduttavia
kosketuksia täysi.
Sade huuhtoo verenhohtoista taivasta,
ja mitään siitä mitä saan
en ole ansainnut, en lämpöäsi, vulvasi rusoa,
tulevaisuutta, joka nukkuu
rummun sisällä.
On vain yksi maailma,
jakamaton, ja siksi enkelit ja pirut
ovat tosia, kaltaisiamme varjoja myöten.
Vain yksi maailma,
ja meitä on kolme, sinä ja minä, ja se kolmas,
nyt vielä varjoa vailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti