Ei sanota elämälle ei

Kun on herkkä tiikeri


Tytöt jotka hengittävät
kirpeämpää ilmaa
näkevät vahvempia värejä
tärisevät musiikista
syövät vain hedelmiä

etkö jo ole oppinut

ei meitä voi kesyttää

Meillä on kyyneleitä ja rakkautta
muistikirjoja
pursuava vaatekaappi
ja unohdumme tunneiksi kirpputoreille

etkö jo ole oppinut

ei meitä voi kesyttää

Välitämme liikaa
siitä olemme ylpeitä
ja kesällä haluamme kulkea
Euroopan vanhojen kaupunkien kaduilla
lyhyissä hameissa

etkö jo ole oppinut

...


Tämä runoni on päivätty syntyneeksi 29.4.2007, sillä on siis melkein 4-vuotispäivä tänään. Eikä se ole vieläkään vanhentunut.

Sä olet helmi kuuman maan

Kahdeksalta illalla oli vielä valoisaa. Suljettiin kaihtimet ja vedettiin vihreät verhot ikkunan eteen. Tuli sopivan hämärää. Nukutin pienet sukulaispojat laulamalla Sinistä unta omilla sanoilla, koska en muistanut oikeita.

"joka ilta kun lamppu sammuu
ja saapuu oikea yö
niin Nukku-Matti valvoo
ja työhön hiljaa käy

ja sillä on siniset saappaat
ja niillä se astelee
ja sillä on sininen auto
ja sillä se ajelee"

Lapset nukahtivat ja tuhisivat kauniisti.

Kotimatkalla auton radiossa soi Tuomari Nurmion Ra-moo-oo-na
ja ajatuksia ryt mit ti vät ohi vilahtavien puiden rungot.
Värit pakenivat taivaanrantaan
ja vieläkin, vieläkin oli lämmintä.

Da da dam

Aloitan tämän hetken lempirunollani, joka on Arto Mellerin Rakastan.

Rakastan.
Sinun silmistäsi maailma
heijastuu takaisin täytenä: yö on kuulas,
valoa ja mehiläisvahaa, vavahduttavia
kosketuksia täysi.
Sade huuhtoo verenhohtoista taivasta,
ja mitään siitä mitä saan
en ole ansainnut, en lämpöäsi, vulvasi rusoa,
tulevaisuutta, joka nukkuu
rummun sisällä.

On vain yksi maailma,
jakamaton, ja siksi enkelit ja pirut
ovat tosia, kaltaisiamme varjoja myöten.
Vain yksi maailma,
ja meitä on kolme, sinä ja minä, ja se kolmas,
nyt vielä varjoa vailla.

tulkaa pihalle koittamaan!